Päivän putsle 2

Päivän putsle 2 (jatkoa helun palstalta)

K e l j u:
En tiedä ymmärsinkö kysymystä, mutta ei taida lentotukialukseen muut pystyä kuin panssarikranaatit. Jos nekään. Pitäisi olla ohjus tai torpeedoja.

Taistelussa (8.6.1940) ovat taistelelulaiva Scharnhorst vs. lentotukialus Glorious sekä hävittäjät Acasta & Ardent; etäisyyttä on 26 kilometriä.

1. TU:lla, komentaja Wolf Löwischillä oli kaksi mahdollisuutta:

1) Pyrkiä tuhoamaan sirpalekranaateilla lentotukialuksen torpedo-pommittajien toimintakyky vaurioittamalla itse koneita ja kiitokantta. (Lentotukialukset ovat vain kevyesti panssaroituja.)

2) Pyrkiä riistämään lentotukialukselta sen suurin valtti, nopeus, vaurioittamalla kannen alle sijoitettuja voimalähteitä. - 1. TU valitsi tämän vaihtoehdon.

Tuntuu edelleen oikealta valinnalta. Jos saadaan alusta hidastettua se on helpompi maali jatko-operaatioille.

Entäs Suomen päämaja keväällä 1944? Tiedustelutietojen mukaan ryssä keskittää Kannaksella hirmuista hyökkäysvoimaa. Päämaja ei tee asian eteen mitään. Joittenkin lähteiden mukaan syynä ilmeisesti tulehtuneet henkilösuhteet, jonka vuoksi päätöksenteko on jumissa. Myös Mannerheimin päähänpinttymät.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannaksen_suurhy%C3%B6kk%C3%A4ys_1944

"Neuvostoliiton suurhyökkäyksen eteneminen

Venäläiset aloittivat 9. kesäkuuta 1944 tykistöllä ja ilmavoimilla suomalaisten asemien tuhoamisen Valkeasaaressa Kannaksella. Tämä tuli alueelle sijoitetulle suomalaiselle 10. divisioonalle järkytyksenä ja se joutui sitomaan reservinsäkin heti taisteluun. Päämaja ei edelleenkään olettanut suurhyökkäyksen alkaneen. Seuraavana päivänä, eli 10. kesäkuuta alkoi kello 5 aamulla 135 minuuttia kestänyt tulivalmistelu johon otti osaa 3 000 tykkiä ja kranaatinheitintä. Suomalaisten asemat jauhautuivat miltei olemattomiin. Taistelun äänet olivat kuultavissa Päämajaan Mikkeliin asti."

PK = päiväkorjauslukema (ruudin voiman poikkeamista, johon vaikuttavat lämpötilat, tykin putkien kunto, ammuttujen kranaattien määrä, sääolot ym.).

Juu, yritin puhua marskille järkeä, mutta eihän siitä mitään tullut.

Mikä olisi ollut jälkikäteen ajateltuna oikea vastaus ryssän hyökkäysvalmisteluihin?

Jos asetut mielessäsi Mannerheimin pussihousuihin hetkeksi.

En pysty ottamaan kantaa. - Tiedustelu on tietysti sodankäynnin tärkeimpiä elementtejä ennen ja nyt (vrt. Normandia, Persianlahti ym.).

Tässä oli kuitenkin kyse siitä, että tiedustelutietoja oli käytettävissä, mutta Mannerheim viittasi niille kintaalla. Hän luuli tietävänsä asiat paremmin. Airo ja minä olimme eri mieltä.

Minä olisin kutsunut Kuhlmeyn Kurtin kavereineen jo aikaisemmin ja käskenyt tuhota hyökkäysmuodostelmat jo ennen kuin ne lähtivät liikkeelle. Etulyönti on puoli voittoa.

Kuhlmeyhän häiritsi nytkin (vaikka myöhästyneenä) vihollista niin merkittävästi, että suomalaiset pystyivät torjumaan hyökkäyksen Tali-Ihantalassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lento-osasto_Kuhlmey

PS. Olikohan se tässä tilanteessa, kun Airo lausui kuolemattomat sanansa? "Hätä ei ole tämän näköinen."

Marski houkutteli iivanan hyökkäykseen ja tuhosi sen sitten Talissa - Ihantalassa!

Tuo saattaa olla marskin selitys asialle.

Airo ja minä olisimme valinneet toisenlaisen taktiikan.

Kuten Rommel (Armee Gruppe B) Normandiassa 1944. Hän oli ainoita, joiden strategia oli pyrkiä tuhomaan maihinnousseet jo "rannalla". Mm. OB West v. Rundstedt oli toisella kannalla. Mutta itse asiassa Hitler päätti panssareiden (Panzer Gruppe B; vapaaherra v. Scheppenburg) käytöstä ym.

Rommel tiesi Afrikan kokemusten myötä, että taistelukenttää hallitsee se, joka hallitsee ilmaa.

Normandian maihinnousu olisi pitänyt pyrkiä torjumaan jo vastarannalla eli brittien puolella. Saksallahan oli jo olemassa ohjuksia, joilla olisi voinut häiritä hyökkäysvalmisteluja, mutta tarkat tiedustelutiedot taisivat puuttua.

Toisen maailmansodan opetus oli, että se jolla on ilmaherruus voittaa sodan. Sitä on käytetty menestyksellä hyväksi Afganistanissa ja Irakissa. Vietnamin projekti tosin meni ketuille.

Talebaanit käyttävät nyt Afganistanissa suomalaistaktiikkaa. Nato on kohdannut vain vähäistä vastarintaa ja talebaanitaistelijat ovat hävinneet johonkin. Vain ansoja ja miinoituksia on häiritsemässä etenemistä. Seuraavaksi alkaa uuvuttava ja miehittäjien hermoja raastava sissisota. Amerikkalaiset haluavatkin käyttää tähän kakkosvaiheeseen muita liittolaisia kuten suomalaisia "rauhanturvaajia" pitääkseen kotirintaman rauhallisena.